?

Log in

No account? Create an account
Mitäs sitten tapahtuikaan kun läksi Phuketista? Patonig ei siis innostaneet niin läksin sitten normaalibussilla Hat Yaihin päin. Tarkotuksena oli olla täällä perslävevessä yks yö.

Toisin kuitenkin kävi. Hyppäsinkin Krabilla pois. Bussiasema oli noin 5km pois keskustasta, Krabi Townista. Samalla asemalla jäi pois ällöpari ja hullu kreikkalaisnainen. Pari liukeni suht nopeesti pois paikalta mutta mie olin vähän jäissä ja mietin jonnii aikaa minne menis. Kävin kyselemässä neuvoja "turisti-infosta" joka olikin vaan matkatoimisto. En hankkinut minkäänlaisia huoneita tai mitään, vaan ilmasta tietoo. Ajattelin menna Ao Nang nimiselle paikalle sillä ajattelin ettei Krabi Town oo yhtään sen parempi kun Phuket Townkaan. Eikä se ollutkaan.

Kreikkalainen nainen tuli samalla julkisella miun kaa ja juteltiin niitä näitä. Bussi pysähtyi rannan tuntumassa ja tää kreikkalaisnainen rupes kysymään että missä oon yötä. Yritti vissiin jotenkin jakaa huonetta tms. mutta mie vähän pelkäsin sitä koska se oli sellanen hurjimus. Muutaman hotellin katoin sen kaa ja sitten vaan hävisin jonnekkin. Löysin ihan kelpohuoneen ja ihan hyvään hintaan ja jäin sinne.

Tepastelin itteni respaan ja kuinkas ollakkaan näin samat Suomi-pojat uudelleen (sattumalta) ketkä olin nähnyt jo aiemmin Bangkokissa. Olin iloisesti yllättynyt. Koska en ollu syönyt mitään koko päivänä niin lähettiin haukkaa pizzaa. Oli hyvää ja halapaa. Illalla kattelin vielä vähän kaupunkii ja kävin nukkumaan.

Aamulla käväsin syömässä aamupalan ja vaihoin hotellin tähän poikien hotelliin. Läksin kävelemään ja näinkin pojjaat uudelleen. Halusin mennä uimaan ja niin teinkin. Kävelin hiton etäs ja siellä oli vaan paskanen ranta. Tulin takas ja spottasin olevinaan niin hyvän paikan jossa oli muitakin. Muut vaan ei ollu uimassa vaan vetelemässä jotain ihme verkkoa perässään. Lilluin mutaisessa vedessä hetken ja sitten läksin ettimään pallon potkuseuraa rannalla mutten nähnyt niitä missään.

Takas hostellille ja siellähän ne oli. Mentiin syömään ja väsyin pahasti. En ymmärrä mikä minuu aina vaivas kun ei oikein ollu voimia tehä mitään. Pyytelivät baariin mutten jaksanut. Läksin syönnin jälkeen takas hostellille ja nukkumaan.

En halunnut olla Krabilla enää joten läksin seuraavana päivänä pois, Hat Yai oli suuntanani. Sinne pääsin vähintäänkin erikoisen bussimatkan jälkeen. Bussihan oli melkein täynnä thaisolttupoikia (ja samalla miulla meni kylmät väreet armeijan takia) ja yks vähän pönäkänpi haisteli jostain pikkupullosta koko ajan. Hyvin näytti hauskaa olevan.

Joku penska oli vähän niinkun motion sicknessin kourissa ja oksenti muutaman roskapussin ruskeeta, vihreetä ja muun värista yrjöö. Heräsin vaan kun penska laatottaa. Miun vieressä istu sitten joku tyttö joka rupes kyselee kaikenlaista että mitä teen Suomessa ja onko tyttöystävää yms. No en tehnyt mitään ja ei ollu. Kävi onneks takas nukkumaan. Tultiin Hat Yaihin viiden maissa iltapäivästä ja heti kun tultiin aseman pihaan niin porukka vaan tulvi kirjaimellisesti ovista ja ikkunoista ja ne yritti minuu saaha lähtemään Malesiaan minibussilla. Olinhan only white guy on the bus.

Mietin hetken että mitäs nyt ja koska juna oli jo lähtenyt niin ajattelin mennä hotelliin yöksi. Tuk tuk kuskit kiisteli miusta ja hinta oli eka 20, sitten 30 ja lopulta 40bahtia mutta olin viisas ja pysäytin hinnin nousun 30bahtiin. Mutta kun istuin kyytiin niin rupes paska vaatimaan lisää rahaa. Sanoin etten suostu tähän ja olin lähössä kunnekka suostui 30bahtiin. Joskus ei saa asiakaspalvelua edes lapion kanssa.

Tulin hotellille ja vaikka huoneessa ei ollutkaan tv:tä, ilmastointii tai yleistä viihtyvyyttä niin silti jäin sinne yöksi ja läksin sitten kiertelemään. Kävellessäni näin varmaan kolme valkosta ja muuten kaikki oli thaikkuja. Se oli siistii kun sillon mie kuvittelin olevani lääkäri jossain syrjäisessä kylässä ei missään ja päivät pitkät vain tein ihmeitä ja pelastin ihmisiä rinnallain kaunis thaikkusairaanhoitaja.

Näin ei ollu ja eksyin hieman. Löysin itteni pois pimeiltä sivukujilta ja yritin mennä kattomaan elokuvaa teatteriin mutta kaikki oli thain kielellä dubattuja. Eli en kehannu tätä Rush Hour 3mee kattoo tuolla vinkunalla. Menin siis mäkkiin ja söin ja sitten koska elokuvat ei vieläkään olleet englanniks pienen kiertelyn jälkeen niin sitten menin jäätelöbaariin ja söin neljä palloa erilaisia suklaajäätelöitä, kuumaa ja kylmää suklaa kastiketta ja vähän banaania ja tais olla myös muutama vaahtiski mukana. Sain melkein brain freezin mutta ihan hyvää oli.

Aamulla heräsin kohtuu aikaseen ja menin juna-asemalle. Olin jo edellis päivänä kattonut että junat menee Sungai Kolokiin, rajalle. Junan PITI tulla klo 7.30 muttei näkynyt ei kuulunut. Klo 8 kansallishymni soi ja kaikki pysähyi ja sitten puolen tunnin päästä tuli juna joka oli ollut lahjakkaasti noin 90min myöhässä. Ja mie olin ihan paineessa että nyt missasin.

Pääsin kuitenkin junaan ja siitä alkoi kyllä ehkäpä elämäni ikimuistoisin junamatka. Junahan oli paikallisjuna tarkoittaen sitä että kolmosluokkaa kaikki vain. Puupenkeillä istuttiin ja kaikki oli niin nätin budhalaista ettei mitään rajaa. Kaupustelijat möivät millon mitäkin ruokaa ja juomaa pikkupusseissa pillin kaa mutta aamu-uninen porukka ei niin jaksanut innostua.

Matkattiin jonkin aikaa ja olin istumassa puisella penkillä ja katoin maisemia. Porukka roikkui ovista ja ikkunoista tulvi raikas ilma. Nähtiin viidakkoa ja kaikki oli hyvin. Minuu vähän jännitti kun oltiin matkalla etelä Thaimaaseen jossa oli ollut niitä väkivaltaisuuksia mutta en huolehtinut turhia sillä uskoin ettei pommit räjähä tänään.

Tultiin suunnilleen puoliväliin matkaa ja porukka junassa vaihtui täysin. Melkein kaikki hyppäs pois ja tilalle tuli muslimit. Mie yritin samalla vaihtaa paikkaani rinkkani lähelle joka oli penkkien vieressä mutta kaks musliminaista oli miun ja penkin pään välissä. Ajattelin että ihan hyvin rinkka siellä joutaa olemaan, ei sitä kukaan vie. Olin niin innoissani. Junassa oli hunnuissa oleva musliminainen imettämässä lasta (kyllä, kiinnostuneille tiedoksi näin nännin) ja kolme muslimii katteli minuu kun mie en katsonut niihin päin mutta sitten kun käänsin pään niin niitten katse kääntyi pois. Juttelin jopa yhelle opettajalle joka ei oikein tykännyt Thaimaan tilanteesta. Se olikin sitten ainut joka osas puhuu englantii.

Junamatka päättyi viimeiselle pysäkille miun vahatessa että millä pysäkilla jäin pois. Hullut huutajat oli taas vastassa mutta miepä olinkin ovelampi tällä erää nimittäin menin heti ekana vessaan eli ulostauduin junasta pois toiselta puolelta minne toutit eivät nähneet. Vessassa olon aikana ne olivat hävinneet tyystin, että kannatti maksaa se 5bahtia vessasta.

Sitten yritin ettiä tietäni ulos Sungai Kolok nimisestä rajakaupungista ja oli pakko kysyy kolmelta britiltä apua asemalla. Sanoivat vaan että kun kävelen suoraan niin tuun rajalle. Niinhän siinä kävi. Erehyin kyllä pikkasen rakennuksesta kun eka oli jonkinnäkoinen karanteeni mutta pääsin perille thai immigrationiin kun kävelin suoraan.

Hoitelin rajamuodollisuudet ja pääsin Thaimaasta nomans landille eli sillalle Thaimaan ja Malesian väliin. Täytin maahantulokortin Malesian immissä ja sain 90päivän viisumin. Tarkastutin rinkan ettei mitään "vaarallista" ollut kyydissä. Tässä vaiheessa huomio että miulla oli ollu korallia, simpukoita ja meridollareita Aussilasta ja kukaan ei sanonut mitään. Ainakin korallien tuonti on laitonta. Toivottivat tervetulleeks maahan.

---

Kävelin pois rajan välittömästä läheisyydestä ja olin iloinen että olin päässyt pois "niin vaarallisesta etelä-Thaimaasta". Huomasin heti että porukka näytti pikkasen erilaiselta ja talot oli vähän tukevampia. Se mitä en huomannut oli että kello oli hypännyt yhen tunnin eteen päin. Vasta kun olin oottelemassa porukkaa jakamaan taksia miun kaa ja kuski halus lähtee, oli miulle selvää että kellot on sekaisin.

Eli otin sitten taksin Kuala Besutiin jonne pääsin Lonelu Planetin uhkailuista huolimatta. Taksi oli kallis 60ringettii mutta ei ollut muuta vaihtoehtoa. Nukuin melkein koko matkatkan vaikka välillä yritin silmäillä että ei mentäis Tok Baliin joka oli se LP:n vaihtoehto että minne ne veis miut. Eivät vieneet vaan pääduin KB:iin ja sitä myöten viimeseen veneeseen Pulau Perhentian Kecilille.

Aasiassa on hyvä tapa hoitaa tämä kuljetus. Normaalisti rahakas turisti ostaa palvelun (bussi, vene, juna) ja sovitaan että nouto tapahtuu matkatoimistolta mistä matka on ostettu. Niin tälläkin kertaa mutta nouto on yleensä vaan joku tyyppi jonka perässä kävellään kuljetukselle. Tällä kertaa laps ohjasti miut satamaan ja siellä piti maksaa marine parkin maksu kaks ringettii ja sitten hypätä veneeseen.

Vene täytty ranskalaisista ja saksalaisista ja joistain muista joita en ihan ymmärtänyt. Mie olin aika perällä yhen miehen ja kahen naisen kaa. Juteltiin jonkun verran tän miehen kaa ja selvis että nää olikin Hollannista. Matka saarelle kesti jotain puolisen tuntia ja sitten alettiin tiputtelee porukkaa yksitellen pois eri kohilla saaria. Mie ja hollantilaiset jäätiin pois Long Beachilla joka vaikutti ei-niin-hyvältä-vaihtoehdolta mutta oltiin jo päätetty niin ei kehannut vaihtaa vaikka sitä mietittiinkin.

Hollannin pariskunta hävis omille teilleen ja mie ja tää mysteerityttö jäätiin omillemme ja päätettiin ettiä majoitusta yhessä. Minuu vähän harmitti että nyt tää hullu tuppautuu seuraan ja olin väsynytkin. No, käytiin kattoo yks paikka joka oli ihan hirvittävä. Seinät tuntu kaatuvan ja bungalow (Malesiassa chalet) tuntu olevan täynnä reikiä. Kyseltiin dormia. Käytiin yks kattomassakin mutta se oli hiton kallis ja täynnä jotain kinkkejä.

Eikun kattomaan lisää. käveltiin rantaa pitkin ja sitten yks nainen vaan sano että etitäänkö majoitusta. Etittiinhän myö ja päätettiin katsastaa paikka vaikka oltiinkin hieman epäröiviä koska tässä paikassa oli vaan yks chalet jälellä. Katottiin paikka ja neuvottelun jälkeen päädyttiin siihen, että otetaan tää ja jaetaan parisänky. Eikun sisälle ja tavarat nurkkaan. Relaxoiduttiin pikkasen ja sitten lähettiin kiertelee rantaa ja mentiin syömäänkin.

Ester, tämä hollantilainen siis on kyllä ihme tyttö. Matkusti yksin ja oli niin itsenäinen ja vahva nainen jossain määrin. Soittaa ja laulaa ja oli just päässy jonkinlaiseen bändiin laulamaan. Oli opiskellut show-koulussa muttei oikein pitänyt siitä. Onhan sillä yliopistotutkintokin muttei sitä halunnut kuulemma käyttää. Menee töihin kotiinpalattuaan johonkin työnvälitysfirmaan. Mutta oli sillä ollut kokemusta myös seksilinjastoilla työskentelystäkin. "It was sooo good money!" :)

Seuraavana aamuna herättiin ja kävin varaamassa sukellusreissun seuraavalle päivälle. Sitten lähettiin kävelemällä Coral Bayhin joka on saaren toisella puolella. Matka oli lyhyt ja oltiin innoissamme että nähtäis vähän villielämää kun eilen oli jo nähty hillittömän kokoiset liskot pyydystämässä ruokaa. Nähtiin lintuja.

Coral Bay oli vallan loistava. Nätti ja hiljaisempi kun Long Beach mutta tänne olivat rakentamassa jonkinlaista laiturii veneille. Se oli ällöttävä betonimöhkäle ja sai miut olemaan iloinen hetkestä. Kävin snorklailee ja näin roskaa ja oletettavan barracuda-kalan joka voi purasta. Se on peto. Näin myös Nemoja ja kiusasin niitä räpylällä ja sormilla mutteivat purreet niin kuin mie toivoin.

Uin pitkän matkan ja menin vaikka minne tuolla alueella. Tulin takas rantaan laittamaan miun snorklauspaijan päälle kun tunsin miten iho selässäni kehitteli ihosyöpää. Juttelin hieman Esterille ja menin takas veteen. Vesi oli niin ihanan lämminta että se paikoin jopa väreili. En jaksanu enää joten menin takas Esterin tykö. Päätettiin alottaa pitkä taival kohti Long Beachia ympäri saaren vasta ruan jälkeen.

Syötiin ja puhuttiin rivoja ja naurettiin. Ol niin mukavaa ja aurinko nauroi mukana. Miun käsi rupes punertamaan joten maksettiin ja alotettiin taival kohti Fisherman Villagea.Käveltiin aika tovi kapeeta viidakkopolkua (jos nyt totta puhutaan niin polku oli kyllä paikoitellen aika olematon). Nähtiin vaikka mitä ja aina välillä tultiin pienen pieniin lahtiin ja aina ihmeteltiin että onko tää se Fisherman Village. Ei ollut.

Törmättiin hiton isoihin muurahaisiin ja ne oli vallottaneet koko polun monen metrin osalta ja totta kai Ester pelkäs muurriisii ja sen vaan kirku että mitä nyt tapahtuu. Onneks sain annettuu vihjeen että se juoksis muurahaisten yli. Niin teki ja kaikki oli hyvín. Satuttiin tulemaan yhen lahden kohalle joka näytti just hyvälle uimiseen ja olihan meillä kuuma joten pulahettiin veteen. Oli niin luksusta vaikka paikalla olikin vähän muuta porukkaa myös. Jatkettiin matkaa.

Lopulta, aika pitkän taivaltamisen jälkeen, tultiin Fisherman Villageen eli kalastajakylään. Se oli sellainen pieni kylä joka toimitti saaren pääkaupungin virkaa. Siitä tiedettiin että oltiin perillä kun lammas tuli meitä vastaan ja määki tervehykseks. Lampaat oli just parhaita, niillä oli rastat ja ne makas hiekassa. Oli pienen pieniä karitsojakin. Ihkuu!

Käveltiin kylän käpi rantaa pitin ja taivasteltiin että miten voi olla ihmiset välinpitämättömiä kun heittivät kaikki roskat luontoon. Ostettiin juomista ja Ester sai hyvän idean että ostaa yhtä limpparia. No en juonut sitä vaikka tarjottiin koska se maistui ihan lonkerolle. Ite se kuulema tykkäs kovasti. Mietittiin että lähettäiskö veneellä takas Long Beachille kun pimee oli tulossa ja matkaa tuntu olevan aika lailla takas. Ester kuitenkin sai miun pään kääntymään ja lähetti lampsimaan.

Tie oli hyvä metsätie jota olis päässyt ajamaan vain MOTO:lla. Oravat hyppi ja tappeli ja tippui puista ja myö juteltiin aina vaan. Tultiin paikkaan josta päästiin rannalle ja olin innoissani että nyt voijaan oikaista helppopääsysen rannan kautta. Hypättiin kiville ja kulettiin hieman. Kaikki meni hyvin kunnes tultiin kohalle jossa olis pitänyt hypätä metri pienen rotkon yli. Oltiin siis jumissa.

Mie yritin kaikkeni ja uin jopa reppu selässä katsoakseni että miten päästäis kääntymättä takas. No se ei onnistunut eli oli käännyttävä takas. Esterillä oli kaikki tavarat mukanaan joten sen laukku ei saanut kastua. Mie olin onneks kaukaa viisas ja miulla ei ollut mitään. Oltiin pulassa, Ester alko panikoimaan ja yritti huutaa taksia taksiveneille jotka meni ohi muttei ne tullu. Sitten nähtiin miten vesi nousi ja pimeekin tuli.

Sanoin vain Esterille ettei tänne kuolla eikä jäähä yöks liioin. Sitten vaan pakotin sen mukaani ja uin pikkasen reppu selässä. Molemmat varvikkaat lipsahti jalasta ja niitä piti kalastella. Ei oikein onnistunut joten liusuin veteen. Sain varvikkaat mutta toinen oli mennyt rikki. Hyvää Bangkok laatua.

Päästiin turvallisesti takas paikkaan josta lähettiin ja Ester rupes tarkistamaan tavaroitaan. Kaikki passi, matkashekit, kamera ja puhelin ja kaikki oli märkänä. Ei vittujen kevät. Voitte kuvitella miten olin häpeissäni kun miehän meijät sinne sain. Pyytelin hirvittävästi anteeks mutta eihän tuo hyväksynyt. Sanoi vain että oli molempien päätös ja etten mie pilannut mitään. Alotettiin talsimaan tylsää tietä pitkin ja miun toinenkin varvikas meni rikki. Kävelin paljain jaloin "viidakossa".

Tultiin takas meijän chaletille. Käytiin suihkussa ja sitten mentiin syömään. Puitiin vain että mitä oltiin tehty. Aika hullua kun tehtiin majapaikkaan oma kuivaushylly jonne laitettiin kaikki Esterin arvotavarat kuivumaan. Miun kaikki arvokas oli ollu sängyn sisällä. Kameran varapatterin kuitenkin pilasin, harmittaa vähän. Yritin pyydella anteeksi Esteriltä muttei se onneksi välittänyt tai ainakaan näyttänyt sitä.

Seuraavanan päivänä yritin aikaseen herätä ja lähtee äänettömästi sukellusreissulleni. Ei kuitenkaan ihan onnistunu kun Ester heräs ja ei ollut iloisen kuulonen. Läksin kuitenkin sukeltamaan ja voi vitsit mitä näinkään. Paikkana oli Temple of the Sea ja se oli siis sellanen kivi joka "kasvaa" pohjasta niin että pinnalla näkyy vain vähän huippua. Alotettiin pohjalta ja tultiin ylöspäin ja kyllä oli siistii. Vesi oli kirkasta ja kaloja oli ainaski yli miljoona.

Sukellus loppui ja ajattelin että nyt lähtee taju. Pelkäsin että olin hengitelly taas liian syvään ja että miulle tulis sukeltajan tauti. Kyselivät veneessä että mitä näit ja oliko mukavaa. Sanoin vaan että Absolutely beautiful. Mentiin takas rantaan ja mietin etten kyllä varmana tee mitään sukelluksia enää.

Mieli kuitenkin muuttu hyvin äkäseen ja päätin vielä lähtee tekemään hylkysukelluksen. Siis mentiin sukeltamaan UPONNEESEEN laivaan! Voisko olla vielä vähän siistimpää?! Ajettiin pitempi matka veneellä sinne temppeleille ja just kun tultiin alueelle niin toinen moottori sammui. Ei tiietä miks. Ajettiin sitten yhellä moottorilla paikoille ja iskettiin ittemme kiinni köyteen ja eikun alas.

Näkyvyys oli huono, noin 4-5m. Moni vois luulla että sehän olis ihan paska muttei ollut todellakaan. Kaikki tuntu niin aavemaiselle ja varsinkin sillon kun lähennyttiin pohjaa, muttei vielä nähty sitä, ei suuntavaistosta ollut mitää apua. Jos ei olis ollu kuplia niin ei olis tienny onko ylös alas vai toisin päin. Heti kun tultiin pohjaan niin nähtiin yks pieni kelta-mustaraidallinen kala joka seuras meijän instructoria ja sen happipulloa koko ajan. Vähän naurettiin kun pikkukaveri oli ihan innoissaan. Nähtiin myös ns. razor fish parvi eli ne on kaloja jotka on erittäin ujoja ja uivat pystyssä!! Kyllä, ihan kun sormet menis hämärässä.

Kierreltiin laivan hylkyä ja nähtiin ainaskii tuhat Lion Fishiä eli ne on sellasia härpäkkeen näkösiä ja aina kun meni niitten lähelle niin ne pisti evät pystyyn ja yrittivät näyttää pelottaville. Olivat myrkyllisiä. Laivan vierellä oli myös monia merisiilin tapasia piikkikasoja ja simpukoita. Kun kellahti selälleen niin näki isot parvet kaloja jotka oli syömässä sitä nöyhtää mitä oli laivan ympärilla vedessä lillumassa.

Itse laiva oli varmaan uponnut tahallaan vakuutusrahojen toivossa. Siinä ei kuulemma vielä vuosi sitten ollut mitään isompia reikiä mutta nytten näki laivan läpi ihan huoletta. Mutta kun mentiin sisälle ruuman luukusta niin siellä ei kyllä ollut aukon aukkoa. Oli vähän pelottavaa mutta ihan hiton siistiä kun kaikki ne narut leijaili yms.

Kaikki tää sukeltaminen oli yllättävän halpaa ja kallista samaan aikaan. Olin laskenut rahat että sukellukset maksais korkeintaan 70rm+70rm mutta nytten ne maksokin 70rm+140rm eli ihan vitusti. Maksoin sitten kaikilla usan dollareilla suurimman osan miun sukelluksista eikä miulla ollut kovinkaan paljon rahaa kun lähin saarelta.

Illalla katottiin kun länkkärit juhli Malesian itsenäisyysjuhlia, paikallisethan ei juurikaan juo. Ihmeteltiin että mikä oli ollut vikana kun sotilashävittäjät oli lentäny joka päivä yli ja porukkaa oli tulvinut saarelle (tosin luultua vähemmän). Kaikki linja-autot Kuala Lumpuriin oli myyty ja mie sain onneks viimesen paikan junasta aiemmin. Päätettiin mennä syömään BBQ ateria jonnekkin kun aikasempina päivinä oli satanut tiuhaan. Tänään se saatiin sitten.

Jälkiruokaa teki mieli ja ajateltiin että mennään yhteen paikkaan jossa oli pieniä palmumajoja pihassa jossa vois sitten kattoo sen ilotulituksen. No, ooteltiin noin kaks tuntia eikä mitään menuja meille tuotu. No ei se meitä oikeestaan haitannutkaan ja käytiin ostamassa jäätelöt ja karkkia kaupasta ja tultiin takas. Meininki yllä olevassa baarissa oli vähän jähmee ja paikallisia ei näkynyt kun heittelemässä bensaa nuotioon joka ei oikein halunnut syttyä kun oli satanu muutama minuutta aiemmin rankasti.

Hauskintahan tietysti oli DJ joka soitti biisiä mutta sano yhen lauseen ja sitten soitti taas ja sano taas yhen lauseen mutta pahimmillaan se meni siihen että se sano kaks tai yhen sanan ja soitti ja taas sama. Se oli opetellu monilta kieliltä sanontoja ja sitten sa luetteli kaikki saksat ja ranskat ja ruotsit ja halus tietää mikä oli meininki. Myö naurettiin Esterin kaa niin paljon että vaatteet meni märiksi (oikee syy oli se että katossa oli reikä).

Nauru loppui lyhyeen kun ilotulitus räjähti baarin sisällä ja ihmiset kirku. Tai minuuhan tämä vieläkin nauratti ja oli siistii kun just satuin kääntämään pään kun pommi paksahti ja ihmiset kirkuivat! Ei ne muutkaan raketit menny kyllä ihan taivaalle asti kun hiekasta ampuvat niin eihän se oo kunnon tuki. Nuotiokin roihus kun kävivät hakemassa veneestä lisää bensaa. Esteriä ei naurattanut yhtään mutta miulla oli hauskaa. Ei jaksettu kuitenkaan kattoo tuota pitkään joten lähettiin takas chaletille ja nukkumaan.

Yöllä näin unta Pamela Anderssonista joka vaan halus halailla yms. mutta koska en tykkää kyseisestä neitokaisesta yritin estellä. Jossain vaiheessa Pamsu oli muuttunut liikennevalojen näköiseksi kolmen reijän torniksi jolla oli jalat ja kädet. Huijasin sen saunaan miun kaa mutten sitten ite mennytkään. Myöhemmin kun olin oikeesti saunassa niin kuulin kun se jutteli kaverinsa kaa ja kyseenalaisti seksuaalisuuteni.

Herken kuluttua saunaan tuli Pamsu ja niinkun olin kuullu tyttöjen puheesta että jos halaisin Pamelaa niin kaikki olis ok. Halasin ja se läks onnellisena, samaan aikaan kuitenkin unelmieni nainen tuli miun kaa saunaan. Meillä oli joitain hankaluuksii olla yhessä joten läksin jonnekkin ja samaan aikaan näin ilotulituksen. Menin sillan yli joen toiselle puolelle ja näin miten sillan alla oli paljon kuolleita kiinalaisia. Oli pakko kertoo Esterille uni ja se nauroi ja käski piirtää kuvan Kolmireikä-Pamelasta. Sen tein.

Aamulla unitarinan jälkeen käytiin haukkaamassa aamupalaa ja mentiin sitten snorklausreissulle. Olin ihan innoissani vaikka räpylät hankas mutta maski oli ihan hiton hyvä. Ester ei osannu ollenkaan snorklata vaan sai koko ajan vetta putken sisälle ja maskikin oli huonosti.

Minuu kävi sääliks kun ite mukamas olin snorklauksen ammattilainen, tai sen kuvan Ester oli saanut. Yritin kyllä opettaa mutta miun oppi ei mennyt perille ja siks melkein missasin hain. No ekalla kerralla näin hain mutta E missasi, ja harmitti vähän kuulemma. Seuraavassa paikassa mie hyppäsin ekana veteen ja ihmettelin että miks tällänen sipinä käy miun ympärillä ja tuntuu näykkimistä. Katoin veteen ja näin ainakin miljoona seepraraidalista kalaa syömässä minuu!! No, syykin selvis kun katoin veneeseen jossa kuski visko ystävällisesti leipää veteen.

Viimesimmät kerrat meni ihan ookoo ja Esterkin oppi ja näin miten se nautti. Tulin itekkin hyvälle mielelle. Nähtiin paljon kaloja ja kilpikonnakin syömässä. Sekä miljoonia kiinalaisii ja japseja, voi sitä väen paljoutta.

Illalla syömään ja siinä oli viimeinen rantapäivä. Oli mukava ilta ja Esterin kaa laittauduttiin oikein hienoksi (lue Ester laittautu ja mie näytin kauniin sisäpiirirouvan pummilta) ja syötiin hyvin. Illalla juteltiin ja sitten käytiin nukkumaan että herättäis aamulla virkeinä.

Aamulla sitten ylös ja aamupalalle ja ootteluu. Oli haikee olo eikä tehny oikein mieli jutella. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja oli lämmintä. Hyvästeltiin Esterin kaa ja mie pykäsin itteni veneeseen joka oli täynnä paikallisii. Ja kukaan ei puhunut englantii. Kattelin kun pikkuveneet toi porukkaa kahteen Speed Boatiin ja siihen toiseen meni vain länkkäreitä. Matka itsessään takas rannikolle meni ihan hyvin, moottori sammui muutamia kertoja.

Rannikolla ihastelin ihanaa Kuala Besutin kaupunkii ja meinasin saman tien lähtee takas saarelle. Eikun linja-autoaseman etsintään ja se löytyin - taksikuskien peittämänä. Heti kun huomasivat että olin tulossa niin sieltä jo joku yritti saaha kyytiinsä. Yritin sinnikkäästi kysyy bussii mutta koppi oli tyhjänä ja taksit vain oli vastaanottavaisii. Sitten tuli Mathias the fransman ja pelasti tilanteen. Herra kysyi että olisinko menossa Wfaka Baruun josta junalla sitten KL:ään. En ollut mutta hetkessä muutin suunnan ja pyysin tyypin miun taksiin joka lupas heittää meijät WB:hen 5RM halvemmalla kun Mathiaksen taksi.

Ajettiin taksilla ja juttelin Mathiaksen kaa. Taksi pysähtyi kesken matkan ottamaan jokun tytön kyytiin ja mietittiin takapenkillä että onpa tosi kivaa maksaa toisen kyytejä. Vettäkin sato ja Mat poltti tupakkaa autossa, en kieltänyt sitä. Tultiin juna-asemakaupunkiin ja vasten parempaa LP:n tietoo bussi meni kyllä juna-asemalle. Mutta sitä ennen käytiin kattomassa toisen maailman sodan museoo ja Mat oli ihan innoissaan, olin miekin kyllä vähän.

Juna-asemalle mentiin ja bussissa olleet koulutytöt tuijotti meitä ja jutteli mukavia. Kyllä hymyilevät ihmiset on mukavia ja vielä mukavampii ne on kun niille hymyilee takaisin, ihan täpinöissään. Muistuikin mieleeni että museolta tullessa kaikki miespuoleiset sano terve ja kaikki tytöt hymyili vienosti ja katto sitten ujosti maahan. Matkalla kuitenkin meinattiin hypätä liian aikaseen pois kyydistä kun yks poika valehteli meille, onneks kivat tytöt oli rehellisii ja sano ettei kannata vielä jäähä pois.

Asemalla sain ostettuu lipun kahelle pysäkin välille ja kun taikaiskusta Mathiakselle joku ukko tuli tarjottelemaan paikkalippua KL:ään. Muuten ei olis lippua saanut enää. Onnea Mat! Junassa sitten olin Tanah Meraan (siis paikkaan josta miun piti alkuperäisen suunnitelman mukaan hypätä junaan) asti Mathiaksen luona ja suunnitelmana oli vaihtaa itteni ja tavarat makuupuolelle junan etuosaan kun oltiin Tanah Merassa.

Junan miljoonan vaunun läpi tunkeminen vitun ison rinkan kaa olikin sitten todella helppoa. Porukka hengaili jostain syystä vaunujen välissä ja ovetkin oli pienet. Porukka ei oikein antanut tietä ja koko ajan vaunujen yhtymäkohtaa ylittäessä pelotta että millon humpsahtaa sivulle ja tippuu raitelle. Eka yritin kantaa rinkkaa selässä mutta sitten se jäi jumiin joten otin selästä pois ja Mat kantoi eestä ja mie takaa. Päästiin oikeeseen vaunuun mutta se ei ollutkaan ja kyselin paikkaani joltain turhan takii kun se ei ollutkaan miun paikka. Piti vielä muutama vaunu tunkee.

Pääsin viimein petipaikalleni jonka totesin ihan hyväksi. Mentiin ravintolavaunuun ja olin innoissani kun Mat kertoi hurjia juttuja Thaimaan ravintolavaunuista joissa oli ollu kerran täys disko päällä ja porukka vaan pyytäny lisää musaa ja joku oli limpsuttanu valoja että olis ollu enemmän tunnelmaa. No, tällä kertaa diskosta ei ollut tietookaan kun ilmastointi oli rikki ja porukkaa oli ihan sairaan paljon. Pöydässä oli valmiita hampurilaisia ja niitä syötiin koska muuta olis pitäny oottaa pitkään.

Jotenkin meijän pöytään, joka oli saatu tunkemalla ja jonottamalla, tuli Nick niminen paikallisherra joka oli menossa Borneoon seuraavana päivänä työmatkalle. Tää Nick herra oli vakaa muslimi muttei vielä naimisissa ja sitten juteltiin ihan kaikkee naisista, viinasta ja länsimaisesta ja Malesialaisesta (muslimit) menosta. Mie menin nukkumaan ihanaan petiini ja Mat normaalivaunuun.

Aamulla heräsin ja luulin että olin ajanu Kuala Lumpurin pysäkin ohi ja olin ihan paniikissa. No, siinä aikani pyörin ja sitten kuuluttivat että kohta ollaan KL:ssä, Sauli, ei hätää.

Päästiin perille ja käytiin aamupalalla Nickin ja Matin kaa. Sitten Nick kävi tekemässä check inin Borneoon menevälle lennolle JUNA-ASEMALLA!! Niin voi tehä KL:ssä. Se läks ja myö Matin kaa mentiin ettii majapaikkaa. Kierrettiin hullun pitkään ja sitten löydettiinkin ihan ok hostelli jossa oli mukavan siistit huoneet ja tuuletin.

Samaisessa paikassa tavattiin uusi ystävämme brittiläinen James. Se oli jumissa KL:ssä ja oli käyny päivät pitkät vaan kattelee elokuvia noin kahen euron hintaan. Käytiin Matin ja Esterin kaa kattoo Invasion ja sitten Matin ja Jamesin kaa The Black Sheep. Porukka vaan kirku koko elokuvan ajan ja kaks lähti pois kesken. Muut päivät vaan himmailtiin kaupungilla.

Malesia oli kaiken kaikkiaan hiton hyvä kokemus. Oli myös tuuri että miun ja Matin lennot lähti täysin samaan aikaan, toinen kotiin, toinen Bangkokiin. Surullista oli sillä Mat on niin hyvä tyyppi ja paikan vaihtaminen aina tietää lisää rinkan kaa kävelemistä.

Heti Bangkokiin menevässä lentokenttäkuljetuksessa tutustuin maan mainioon Philiin ja sen japanilaiskavereihin. Pyörittiin niitten kaa muutama päivä ja sitten ne meni Koh Phangalle ja mie Cambodiaan.

Cambodiahan on sisällissodan runtelema maa jossa on vitusti maamiinoja. Niillä on vyöhykkeitä missä melkein joka päivä joku kuolee tai menettää jäsenen kun miina räjähtää. Tähän köyhään maahan mie tutustuin vain Angor Watin temppeleitä kierrellen. Oli hiton kuuma ja rappusia oli paljon. Nää temppelit on todella vanhat perut entisajoilta ja nyt tulleet massaturismin kohteeksi. Tie Thaimaan rajalta Siam Reapiin, jossa temppelit on, on silti vain tien pohja ja sadan kilometrin matkaan menee se 5h. Hullu, ja kaikki vain siksi että joku lentoyhtiö maksaa valtiolle etteivät laita tietä kuntoon että porukka lentäis.

Kuitenkin kaks päivää ja kolme yötä olin maassa ja sitten riitti. Koko ajan olivat kärttämässä rahaa ja oli meluisaa ja ei ees kaunista. Hotellihuoneen seinällä oli ilmotuksia siitä ettei saa ostaa lapsiprostituoituja ja ottaa huumeita hotellin tiloissa, kävikin heti ekana mielessä. Ravintolat oli kyllä hiton hienoja ja ruoka hyvää mutta turvalliseks en oloani tuntenu.

Kun lähdön päivä tuli niin ajattelin päästä halvalla junalla takas Bangkokiin mutta koska se pirun tie oli niin sika hias niin jouduin ottamaan vip bussin heti thaikkujen puolella - näin sitä kusetetaan hyvä uskosta. Bangkokissa vierähti vielä päivä ja sitten olinkin jo valmis tulemaan kotiin. Tai kentällä ollessani mietin että en haluu tulla mutta pakkohan se oli. Australian veroviranomaiset ei olleet käsitelleet miun tax backia tarpeeks ajoissa joten en sitten kehannu mennä takas 500e:n turvin.

Kentällä vierähti se näpsäkkä 3h kun söin vielä viimesen kerran Burgerkingii ja ostin tiikeri balsamia. Check inissä vannottivat minuu että pitää maksaa maasta poistumismaksu mutta sitä ei koskaan sitten tarvittu. Ihmettelin kun sitä ei pyydelty joten toin Suomeen tuliaisina vain bahteja. Kentälle vielä - siellä sitten pysäyttivät miut turvatarkastuksessa kun oli normaaleja ompeluneuloja mukana. Kysyvät vaan että mihin meen ja tonkivat miun reppuu. Sanoin että ovat neuloja ja Suomeen meen. Sanovat aha ja päästivät menemään. Siellä sitten leikin vaakatasossa olevilla liukuportailla ja kulutin aikaa.

Lento meni ihan hyvin. Miulla oli ikkunapaikka ja vieressä oli tyhjää. Sitä seuraavassakin oli joku vanha nainen ja se vallotti sen tyhjän kun halus nukkuu. Piti vielä persettä minuu kohen ja pieri. Kun se käänty ympäri niin mie pierin takas. Ei heränny. Ruoka oli kyllä paskaa ja videot ei toiminu kunnolla. En saanu nukuttuu vaikka koko lento oli yölentoo ja vasta Wienissä aurinko nousi.

Wienin kentällä oli aika hirveetä kun lento oli myöhässä ja rupes näkemään ja kuulemaan suomalaisia. Karu todellisuus iski silmään ja pahasti. Oksetti ja ei olis yhtään ollu kivaa mennä takas. Lento oli tunteja myöhässä mutta sentään ilma oli raikasta, vaikka oltiinkin kentällä. Lento suomeen ja melkein itketti.

Laskeuduttiin HKI-Vantaalle ja ulkona oli niiin raikasta, oli ihan pakko haistella ilmaa ja se tuoksui. Kävin vaihtamassa pellavahousut farkkuihin heti kun olin saanut tavarani ja vessassa joku oksenteli. Kävin vaihtaa Bahtit ja minuu kohtas perus suomalainen asiakaspalvelu - tyly ja ilmeetön.

Muutenkin olin sekaisin ja sitten vielä bussikuski vaan sano että kaks neljäkymmentä, kaks neljäkymmentä kun yritin tarjotella sille rahaa. En tajunnu että rahat pitää laittaa kaukaloon. Yritin puhuu jollekkin bussissa mutta ei oikein onnistunut. Sanoin kaikille sorry kun törmäilin rinkan kaa ja kukaan ei vastannu. Olin tullut Suomeen!

Junalla pääsin takas kotiin ja tuntu niiin epätodelliselle se matka. Olin vain, istuin. Sitten oltiinkin kiteellä ja äiti, isi, Emma ja Antti vastassa. Ja takas kotiin. Onneks vastaanotto oli mukava sillä jos esim. olisivat unohtaneet tulla vastaan niin olisin ollu niin hajalla. Väsytti ja kotona oli puhas OMA peti oottamassa.

Yleisesti ottaen vuosi oli ihan huippu. Harmittaa se,etten uskaltanu ottaa tiettyjä riskejä vaan toteutin liian orjallisesti "oon vuoden, menen ympäri ja keskelle" suunnitelmaa. Parasta oli etelärannikon ylitys Meganin ja Flon kaa, Lännen vallotus Paulin ja Pauliinan kaa ja Darwinissa heiluminen Suomi gängissä! Ihan parhaisiin tutustuin ja yllätyin miten kivoja kaikki suomalaiset oli, mutta niinhän ne sanoo että parhaat suomalaiset on ulkomailla. Matkan tarkotushan oli ottaa myös välivuos Suomeen ja suomalaisiin.

Nyt melkein vuosi takaperin voin sanoa oppineeni miljoonia asioita ja just sitä käyttäytymistä in english. Se on korvaamatonta kun on kanssakäymistilanteissa. Kielitaito yleensäkkin parani hurjasti. Kivaa nauraa paskoille jutuille näin jälkikäteen.

Kiitos!

One 3nights in Bangkok

Okkei hei nyt tulin takas Cambodiasta ja JOS en loyda halpaa (lue ilmaista) nettia niin en paivittele enaa ennen kun oon Suomessa. En oo sallittu sanomaan kotona koska sellaista ei enaa ole. Ilpo on ilmeisesti ottanut huoneen kayttoonsa lopullisesti eli loisimispaikkaa kaivataan!

Austrianin kone saapuu siis klo 12jalkeen 14.9 Wienista mutta matkustamisen alotan edellispaivana klo 23.55. Etta kentalle saa tulla vastaan kaikki muut paitsi aiti ja iska koska haluun menna junalla takas Kiteelle (siis jos sinne saa tulla enaa kun pirttihirmu kaskee) KOSKA en haluu istuu enaa autossa kun oon sita jo vuoden paivat tehnyt. Enka pysty ajamaan kun oon ihan fucked up aikaeron takia..

Eli taalta tahan talla eraa. Tuleekin siten pitka viimeinen entry etta varatkaa jo paiva kalenterista.

P.S. Onhan kotiinpaluu juhlani jo jarjestyksessa?!!

Thaimaa, 7paivaa jaljella

Bangkokissa jalleen. En ymmarra miten oon tormannyt naihin supereihin taalla Aasiassa. Ihan hiton hyvat tyypit on tulleet vastaan! Esimerkkina Kyle, Ester, Mathias, James ja viimeisimpana japanilainen ja britti tytto seka samaa seuruetta oleva Phil.

Hullun siistii, huomenna Campodiaan. Katotaas kuis kay. Paivitan tassa pikapuoliin etta mita kaikke oonkaan tehnyt. <3

Kullista paivaa

Ei vois uskoa etta kaikki laks parempaan suuntaan kun laksin Australiasta. Oon tavannut kaikki mukavat ulkomaalaiset ja puhunut vain englantia sita aidinkielenaan (tai ainakin melkein) puhuvien kaa, matkustanut junalla Etela-Thaimaassa ainoona lankkarina ja tehnyt rajanylityksen kavelemalla Thaimaasta Malesiaan. Menin saarille ja jaoin doublebedin hollantilaisen tyton kaa joka oli tyoskennellyt seksilinjoilla.

Talla hetkella oon siis Kuala Lumpurissa mukavassa pienessa hostellissa ja ulkona sataa vetta. Keskiviikkona Air Asia lennattaa miut Bangkokiin ja siella Suomipippalot poikkiin kaa. Sitte ehka Campodiaan kattoo ne miinat tai Chiang Maihin opettelee norsukuskiks. 

Aasia on hullun siisti paikka ja pakko tulla takas. Ehka jo jouluksi.

hulluutta

Nonii, oon nyt sitten Malesiassa Pulau Perhentian saarilla.

 sayKoh Pha-Ngan on nyt onnellisesti takana, Kyle meni Bangkokkiin ja mie tulin tanne. Eli minne? No Puhketiin!

Olin Koh Pha-Nganilla siis yhteensa kuusi paivaa. Paa-asiallisesti paivat mani maatessa eraanlaisessa ravintolassa, snorklatessa ja ajellessa mopoilla. Ajattelin lahtea eka ke ja olisin saanut Kylelta kyydin kaupunkiin mutta paatin jaaha viela yheks paivaks ja se oli oikein.

To aamuna lahettiin taksilla ja juteltiin kaikenlaista. Tuo Kyle on ollut selvajarkisin ihminen kenet oon tavannut pitkiin aikoihin. Silla oli jopa ensiapupakkaus ja survival kit mutkana. Jalkimmaisen se oli tehnyt ite ja aimistyin kylla toden teolla kun selvis miten pieneen tilaan menee niin monia hyodyllisia asioita. Samalla hapesin itseani koska oon niin vitun tyhma koko ajan.

Henkailtiin vahan aikaa kaupungilla ja mie ostin samaan veneeseen lipun. Surat Thani oli kohde. En viela tuossa vaiheessa tiennyt yhtaan mitaan miun matkasta tulee. Ei lippuja minnekkaan. Laivamatka meni hyvin. Katottiin MI3 ja Eurotrip joka on ihan sairaan hyva patka.

Nelja tuntia matkattiin ja sitten tultiin satamaan. Kyle kavi vaihtamassa lipun ja mie kavin ostamassa lipun. Sitten minuu jo huudettiinkin ja hyppasin autoon, kahen thaikun viereen, toinen ajoi. Ilmeisesti meijat vietiin jonkun kotiin ja siella ooteltiin tunti. Lyottaydyin kahen Walesin tyton seuraan. Juteltiin kaikenlaista ja toisen kieli oli vahintaankin naurattavaa.

Tunti meni nopsaan ja sitten meijat ohjattiin vaniin jossa oli penkit yheksalle takana ja kahelle eessa. Tassa vaiheessa kirosin ostamaani matkaa koska Lonely Planet nimen omaan sanoo ettei naita pikkubusseja kannata kayttaa koska ne on kalliita ja huonoja.

Syy selvis pian. Kyytiin ahtautu nelja thaikkua, mie ja kuusi brittia. Kaikki paitsi yks thaikku oli autossa sisalla jo ja enemman tai vahemman vittuuntuneena kun suurimmalle osalle oli sanottu etta ollaan perilla klo 20 kun nyt meille sanottiin etta oltais perilla 22.30. Sitten thaikkunainen yritti tulla mukaan kyytiin mutta kukaan ei huomannu sita. Mie istuin just pahimmillani reunapaikalla ja just silla penkilla joka liikkuu kun joku haluu menna taakse. 

Meijan kuski otti minuu kaista kiinni ja veti pois penkiltain. Tuli vahan kun puun takaa ja kattelin vaan holmistyneena. Yhteensa maksettiin 550bahtia Koh Pha-Nganilta Phuketiin joka on suhteellisen kallis hinta. Samalla hinnalla paasee Bangkokista Koh saarille ja muuannekkin. Kylla pikkasen ootettiin palvelua.

Matka alkoi ihan hyvin joskin kuski oli perseesta ja ajeli minne sattuu ja miten sattuu. Kesken matkan kaytiin heittamassa joitain osia jonnekkin ja tottakai meijan kustannuksella. Tultiin Phuketin provinssiin ja sitten noin kymmenen maissa pysahyttiin ja kuski aukas oven raolleen. Kaikki ihmetteli etta mita vittua nyt tapahtuu?

Aiemmin niilta, jotka oli menossa Patong Beachille, otettiin rahaa 200bahtia extraa ja sanottiin etta ne heitettais minne ne vain haluisivat. Joku toinen aija tuli sanomaan etta "Nyt ollaan paatepisteessa, ne ketka menee Phuket Towniin niin kyyti odottaa, hetki pieni. Ne ketka menee Patong Beachille kyyti lahtee." Kaks brittitytto hurjistui koska niille oli sanottu etta ne menis suoraan Patongille eika minnekkaa Towniin jossa nyt oltiin. Sitten ne yritti kysyy etta voiko bussi vieda ne sinne minne oli luvattu. Vastaus oli etta: Bus can't go there. Just joo, samalla aikaa aija huuti britti pojille ja mie ja toiset brittitytot katottiin huuli pyoreena toimintaa ja oltiin onnellisia ettei myo oltu menossa Patongille.

Lopulta paastiin lahtemaan. Tultiin kaupunkiin ja naytti todella kuppaselle. Otettiin pimee taksi ja kaytiin kokeilemassa yhta hotellia mutta se oli kiinni ja tytot naki rotan juoksemassa miun peraan kun menin tarkastamaan etta onko ketaan talossa. Mentiin toiseen, siihen The Beach On On hotelliin. Tsekattiin sisaan ja paatettiin menna kaikki kolme samaan huoneeseen etta saastettais rahaa, 100bahtia yo. Hiton halavalla paastiin siis.

MUTTA niinkuin aina, tama ei-niin-kallis-majoitus on aina paskaa. Meilla sentaan oli pyyhkeet ja peitot mutta huone muistutti tilavaa vankilaa. Seinat ei jatkuneet ylos kattoon asti vaan loppuosa seinaa oli verkon ja jonkinlaisen kalterisahkojohtojutun yhistelmaa. Nukuttiin yo hyvin ja aamulla suunnattiin Patongille myokin.

Bussi oli jees ja sitten oltiinki jo tuolla pahamaineisella rannalla. Ei hitto etta oli porukkaa. Joka paikassa. Ranta oli taynna veskoottereita ja rantatuoleja ja kaks vetovarjovenetta kuletti ihmisia rannalta ilmaan ja takas rantaan. Aina kun porukkaa olis laskeutumassa vetovarjoilla niin tyypit veneessa ja varjossa puhals pilliin ja sillon piti juosta pois alta jollei olis halunnut joutua laskin turistin ja hennon thaipojan teilaamaksi.

Olin pyoralla paastani ja vihasin koko paikkaa. Ajattelin lahtevani Krabille ja hyvastelin brittitytot jotka oli valloittavia. Laksin kavelemaan mutta koska bussi ei ollut enaa paikalla jonne sen jatin niin paatin kavella viela vahan. Eka hotelli jonne tulin ja kysyin huonetta oli Welcome Inn.

Niilla oli vapaa huone hintaan 500B joten paatin tarkastaa taman. Aiemmin tuktuk miehet oli sanonu ettei se oo mahollista saaha huonetta tuohon hintaan ja olin vasynyt ja huoneessa oli ilmastointi, kuuma suihku ja tv ja se oli hiton iso joten paatin jaada tanne yheks yoksi.

Asetuin taloksi ja katoin telkkaria. En tykkaa thaikkuohjelmista kun ne on niin sekavia. Niita tuli melkein joka kanavalta ja jopa Disneyn piirretyt oli dubattu. Suomalaiset osaa kylla sen jalon taidon maailman parhaiten, vaikka kyseessa oliskin Agapio Racing Team.

Laksin kavelemaan kaupungille ja olin pollamystynyt. Miten ihmiset saattaa tulla tanne? Porukassa oli nahtavilla koko kansan kirjo. Jokainen, rikas, koyha ja jopa keskiluokkainen voi tulla Thaimaan Phukettiin koska se on niin halpaa ja coolia. Vanhat ja oksettavat miehet taas loytaa aina "seuraa" taalta. Lopmsan myota ne haaratkin auki pysyy.

Tein toisen virheen (eka oli tulla tanne) ja kavelin pienen kujan lapi joka oli taynna thai hieronnan tarjoilijoita. Siella noin 3-6 tyttoa istui, yks lapun kaa, paikan eessa ja huuteli ohikulkijoille etta: thaimasaaaaaaas, thaimasaaaas sir. Mie hymyilin ja sanoin koko ajan etta no, please, no. Kun yks tarttu miun kateen kiinni ja yritti raahata minuu ottamaan thai massaaaassia niin rupesin vaan sanomaan kaikille etta haista vittu. Suomeksi siis. Kauhee tyrkytys paalla koko ajan. 

Virheesta oppineena kun menin takas hotellille niin rupesin harjottelemaan vessan oven kaa. Vessan ovi yritti olla kaupustelija ja kahva oli kasi. Vessan ovi lahenteli minuu ja mie lappasin kaupustelijan "katta" ja sanoin NO, Don't Touch me. Tata harjottelin uudelleen ja uudelleen. Pitaa kohta testata toimiiko se.

Sama meininki jatku rannan vieressa. Taalla myytiin viela enemman pukua kun Bangkokissa ja siella ne nuoret pojat vaan huuteli etta please, try, good quality. No ihan varmaan joo mutten tarvii pukuu. Luuskat, ja kaikki huutaa tuktuk man tuktuk man, taxi, where ur going? No vittu en tiia, perseeseen varmaan (tai vararikkoon myohemmin tajuttuna).

Olin hengastynyt joten oli pakko menna hotellihuoneen suojiin. Siis sen joka maksaa noin 10e per yo ja tarjoaa 3tahden palvelut, jopa minibaarin. Kattelin telkkaa ja sitten laksin rannalle. Tarkoitus oli uida.

Koko ajan tarkkailin vetta etta josko se lahtee vetaytymaan ja miun pitaa juosta Tsunami Evacuation reittia. Samalla tarkkailin lapsia ja yhta aikuista etta josko miun pitaa pelastaa joku, aallot oli isoja ja joskin vaikea ennustaa. Uiskentelin ja valilla tarkkailin reppua joka oli tyhjana rannalla. Varkaista ei koskaan tiia mita ne saa paahansa. Vesi oli hiton likaista. Nakyvyys oli varmaan 50cm ja ja vihreeta kun hernerokan varinen paska. Eika ihme kun ne kaikki kurapereseet uiskentelee.

Joku aussipoika rupes juttelemaan miulle ja vahan huvitti kun se antoi ohjeita boogie-boardin-maailman-mestarille-joka-olis-mestari-jos-silla-olis-lauta kuinka napata aalto. Itse se asui Camberrassa (perhanan poliitikkoporvarin pentu). Mutta olin ystavallinen ja lilluin likaisessa vedessa.

Vesi ei maistunut yhtaan normaalille merivedelle jotain paatin lahtea pois. Kavelin takas hotelliin joka on siis aika sisiti ja moni yritti kaupitella taksipalveluja taas. En ottanut. Sanoin vain etta No taxi. En kayta enaa please sanaa taalla.

Taas vahan telkkaa ja sitten laksin Patong Shopping paradiseen. Ajatuksena oli vaan katella etta mita ne myy. Hitto kun olivat karkkaita myyjat. Koko ajan vaan etta tuu-kattomaan-mita-meilla-on. Melkein kaista repivat. Sanoin vain ettei. Yks tytto piti matkamuistopuotia ja siella kavin kattomassa mutta en halunnut ostaa mitaan. Tytto yritti myyda puista norsua muovisilla torahampailla ja en todellakaan halunnut sita. Kysy laskimella hintaa ja nappailin numerot 2 ja 0. Yritti pyytaa parempaa ja talla kertaa se oli 40. Ei kelvannut niin laksin kavelemaan.

Kovasti miusta tapeltiin kunnekka paadyin yhteen kojuun jossa myivat farkkuja. Sain hetken katella ennen kuin poika tuli esittelemaan tavaraa. Kokeilin muutamia AITOJA Dolce & Gabbanan ja Dieselin farkkuja mutta aina tuntu jokin olevan vikana. Liian pitkat, liian loysat, ei tunnu hyvalle. Loysin sitten kuitenkin yhet todella hyvat. Rupesin tinkaamaan alkuhinnasta joka oli 2800B. Hiton kallista mietin. Ajattelin etta en ota niita jos en saa 1000bahtiin.

Tinkasin ja poika tinkas kaa. Yritti myyda kaksia kaytannossa yhen hinnalla. Sanoin ettei miulla oo kun 10 bahtia jalella etta sen on kelvattava. Sain itteni just siihen tilanteeseen etta olin saamassa Dieselit 1000bahtiin kun miun rahapussista tippukin muutama tonnin seteli enemman. Poika naki ja mie sanoin etta ups. Naurettiin molemmat ja mie tein diilin etta kokeilen viela muitakin. Paadyin lopulta kuluttamaan 3000bahtia ja sain kolmet housut.

Ja nyt tassa vaiheessa ne Thaimaan tuntijat eivat ole sallittuja kertomaan etta Bangkokin siella ja taalla ja tuolla saat 500Bahtiin samaa tavaraa. Tai jos mieli tekee kertoa niin lahettakaa tekstarilla osoite!

Eli olis parasta pistaa kolehti kayntiin jos haluutte saaha miut, tai paremminkin miun rinkan ja siella olevat vitun siistit matkamuistot takas Suomeen, rupee nimittain 20kg:n rajat paukkumaan kunnolla. JA koska Austrian on niin mukava yhtio niin nehan sitten ottaa international lennoilla noin 40e per ylimaarainen kilo.

Eli hengissa ollaan mutta Phuketti on liian kallis ja on se aika pistaa pakettiin. Malaysian muslimit kutsuu. Ja ne ihanat saaret. Pitaa kokeilla teha vahan sukellusta siella ja tulla sitten kokeneempana sukeltajana takas Suomeen. Ei kylla yhtaan innostaisi.

sii juu

New Viideo http://s110.photobucket.com/albums/n110/ozsaul/?action=view&current=P8221176.flv

Tags:

รฟ ร

ธฟทฟื พะฟรื ทำพารืฟ สำ ฟรื รำสำสสฟ นะฟ อนรหระ ททฟพะฟฟ ทรสสฟหะฟ นื สฟทฟืร ฟฟสสฟใ ษฟราร นื อรื ฟ สฟ้ำ ฟืฟฟื น้ะร ฆีพฟะ ธ้ฟืรฟใ ษัสำ ทำ ฟืเนารรื ฟ สฟ้ะ น้ะฟ นะรรื ฟอำพำระหฟ ฟ นัหะฟอฟืหฟ สีใ ?รำ ทำ ยนะทฟฟื ระหำหฟฟสรฟ ญ้ารรื ฟร ทฟสฟพรฟฟ ?ฤสำหรฟฟืใ

ฆรร่ ธฟฟห

Mopottelua

Taalla ollaan viela. Suunnitelmissahan oli lahtea pois Phuketiin tanaan mutten sitten lahtenytkaan. Vuokrasin siis yks paiva sen mopon ja ajelin silla ja toinen paiva olin sitten palauttamassa sita. Tulin kuitenkin jutelleeksi amerikkalaisen Kylen ja paatin ottaa mopon viela yheks paivaks ja lahtee kaymaan tan Haad Rinissa uudelleen.

Oli ihan hauskaa, ajeltiin pitkin poikin ja mie soin taas pizzaa, talla kertaa se oli todella iso muttei niin maukas. Sitten piti ostaa bensaa eilen kun entinen loppu. Ajoin siis kahella litralla eka kaks paivaa mutta pahus kun loppu kesken niin piti ottaa taas kaks litraa ja tarkottaa sita etta oon ainakin huomisen ja seuraavan paivan taalla. Eli nahaan Half Moon partyt ja nain.

Mutta mita ollaan tehty? No ajeltu mopolla kaiket paivat, tanaan snorklattiin ja yritettiin menna rannalle jonne on hankala paasta, menee vaan kaks pienta tieta mutta on kuulemma kaunis. No, ajettiin vaan suoraan ja sitten ihmeteltiin etta nyt nayttaa kaupunki kylla todella isolta ja "pikkasen samalta" kun Thongsala (saaren paakaupunki), sitten tultiin satamaan ja silti mie en tajunnut mitaan, ajattelin vaan etta nakojaan ovat havainneet Thongsalan kaupunkikaavan erittain hyvaksi ja kayttaavat sita uudelleen. Jopa 7/11 oli samassa paikassa.

Kyle ajatteli kayda kaantymassa yhella tiella ja ihan vitsina sanoin etta se on umpikuja etta ela mee sinne. Sitten vasta nain kyltin "Welcome to Thongsala". Ei sitten olis tarvinnut olla enemman pihalla. Ei kumpikaan tajunnut mitaan. Luultiin etta ajettiin pohjoiseen koko ajan mutta oltiinkin huomaamattamme kaannytty tielta oikealle. Hitto soikoon.

No kysyttiin turisti-infosta ohjeet miten paastaan mopoilla ajamaan Bottle Beachille mutta meille sanottiin etta tie on hengenvaarallinen. Ei sitten menty mopolla. Lahettiin takas paikalle josta oltais voitu ottaa Taxiboat mutta viimenen enen klo yhta laks just meijan nenan edesta. Tyydyttiin sitten lillumaan vedessa noin kolme tuntia ja kiusattiin pikkasen mustekaloja. Bongattiin myos muutama topless tytto. Ranskiksia.

Sitten tultiin takas pain ja snorklattiin lisaa ja nain vaikka mita. Rintakipunkin laks pois ja kaikki on vallan loistavasti. Mita nyt dengue kuumetta ja malariaa kantavat hyttyset syo koko ajan. Kuulemisiin. Enaa 3.5vk matkaa jaljella :(

Kopkunkap

edit// kaaduin eilen mopolla kun ajoin liian nopeeta ja nyt on kadessa haava. JA uus Nightwish on pyllysta. Tosin aika "hienoa" Tuomakselta antaa kotiaidille mahollisuus tulla julkkikseksi.

Tags:

Taalla ollaan, tulin eilen. Bungalowi on ihana mutta ketaan ei missaan. Parjasivat Taolla etta turistejaturisteja. Paskan latvat.

On muuten nytten Open Water Diver etta saan teha sukelluksia ilman etta joka kerta pitaa harjotella ns. taidot. Kurssi meni muuten hyvin mutta sain "pienen" nestehukan ja luulin kuolevani. Ajattelin etta miulla on se decompression sickness eli sukeltajan tauti. Menin laakarille ja se sanoi etta siun pitaa juoda vitusti vetta. Eli vikaa ei siis ollut mutta laakari sanoi myos etta mahollisuus etta olis ollu DCS oli silti olemassa, hyva kun tulit. 

Laakari antoi jonkun mineraalijuoma pussin ja sanoi etta sekota taa veteen ja juo ja juo ja juo. Ja tuu huomenna takas sanomaan mika on olo. Jos olo on ok ei mitaan ja jos ei niin sitten lahet Samuille ja ehka painekammioon. Ajattelin etta voi vittu. No kaikki oli kutakuinkin kunnossa ja paasin lahtemaan tanne Koh Phanganille.

Nytten oon taalla elelly pari paivaa ja mietin mihka lahtis seuraavaks. Taitaa olla Phuket ja sitten Krabi ja jos sitten pyorahtais Malesian puolelle. Ja jos joillain olis esim. penkkaripukutoiveita niin niita otetaan vastaan. Bangkok on aarreaitta tuollaseen ostosteluun. vinkvink

U are the best student I've ever had!

Nain sano miulle tanaan kouluttaja kun tehtiin muutamia taitoja. En nyt tiia. Open Water kurssini on puolessa valissa. Se on SSI eika mikaan ylikallis padi..

Nyt tuntuu vahan silta kun olis decompression sicknes. Kait kuvittelen vain ja oon vasynyt rankan paivan jalkeen. Pitais menna syomaan. 

Syomisesta puheenollen, tanaan sain ruisleipaa!! Kylla, tultiin takas sukeltamasta ja syotiin ruispaloja! Ah etta maistu hyvalle melkein vuoden paskan syomisen jalkeen. Ihanaa. Vahan on ikava Suomen kesaa ja ruisleipaa ja kesan ekoja vattuja mutta taalla on niin lamminta ja syksy on paskaa kun jos tuun takas. Pakko loytaa toita. Haluan tulla Dive masteriksi!

Tags:

Latest Month

September 2007
S M T W T F S
      1
2345678
9101112131415
16171819202122
23242526272829
30      

Syndicate

RSS Atom
Powered by LiveJournal.com
Designed by Terri McAllister